Katseita pitsiä ja silkkiä syvemmälle

Osana alusvaateprojektiamme tarkoituksenamme oli tutustua myös alusvaatteita käsitteleviin tieteellisiin artikkeleihin ja tutkimuksiin. Alan tutkimusta löytyy hieman Suomestakin, mutta esimerkiksi alusvaatteiden merkityksiä on tutkittu paljon enemmän ulkomailla. Kiinnostavaa aineistoa voi löytää esimerkiksi hakusanoilla lingerie tai underwear. Tässä ”tieteellisessä kurkistuksessa” alusvaatteiden maailmaan esitellään alusvaatteiden jaottelua, vilkaistaan pikaisesti alusvaatemainontaa, pohditaan hieman alusvaatteisiin liitettyjä merkityksiä sekä sitä, kenellä on oikeus käyttää minkäkinlaisia alusvaatteita.

Jantzen ym. (2006, 180) selventävät eroja käsitteiden underwear ja lingerie välillä. Underwear on alusvaatteiden yleiskäsite ja sillä kuvataan vaatteita, joita pidetään lähimpänä ihoa, muiden vaatteiden alla. Lingerie taas on jotakin hienostuneempaa, naisellisempaa, herkempää tai näyttävämpää. Kukin ymmärtää nämä käsitteet kuitenkin omalla tavallaan ja toisen lingerie saattaa toiselle olla vain underwear. (Jantzen, Østergaard & Sucena Vieira 2006, 180). Tässä yhteydessä käsitteellä alusvaatteet tarkoitetaan näistä molempia, sillä sopivaa hyvää suomenkielistä käännöstä ei ole saatavilla.

Alusvaatteiden käyttöä voidaan jaotella tarpeiden mukaan. Naiset käyttävät arkialusvaatteita, joiden tarkoituksena on ennen kaikkea mukavia ja huomaamattomia, sekä alusvaatteita, joiden käyttö on pyhitetty tiettyihin hetkiin. (Amy-Chinn, Jantzen & Østergaard 2006, 386.) Näistä ensimmäisten, arkisten alusvaatteiden, käyttö ei katukuvassa juurikaan näy. Niiden mainostaminen koetaan turhaksi, koska niitä kuluttavat naiset eivät niin välitä, mistä alusvaatteensa hankkivat tai he ostavat ne aina samasta paikasta. (Amy-Chinn ym. 2006, 391.) ”Pyhien”, erikoistilanteiden alusvaatteiden mainokset taas näkyvät katukuvassa ja niiden tarkoituksena on vedota unelmiin ja fantasioihin (Amy-Chinn ym. 2006, 386). Mainoksissa esitellään virheettömiä naisvartaloita, jotka muokkaavat mielikuvaamme täydellisestä vartalosta. Alusvaatemainosten luoma iso- ja terhakkarintainen kehonkuva onkin vähitellen muuttunut oikeammaksi ja aidommaksi kuin luonnollinen alaston keho kaikkine virheineen (Amy-Chinn ym. 2006, 392). Push-up –rintaliiveillä rinnat saadaan tyrkylle mainoskuvien tapaan, mutta ne riisuttaessa totuus paljastuukin. Ei kai ihme, että kauneusleikkausfirmoilla menee niin hyvin.

Eri alusvaatteiden seksuaalisuus voidaan kuitenkin käsittää eri tavalla. Joillekin seksuaalista ovat kaiken paljastavat stringit, toisille taas peittävämmät hipsterit, jotka paljastavat vähän, mutta toisaalta myös verhoavat ja jättävät jotakin mielikuvituksen varaan (Amy-Chinn ym. 2006, 399). Myös yleinen suhtautuminen alusvaatteisiin on muuttunut aikojen saatossa. 70-luvulla feministit kritisoivat naisten alusvaatteita sen vuoksi, että ne peittivät luonnollisen vartalon alastoman kauneuden sekä sen vuoksi, että ne kaupallistivat naisen kehon. 80-luvulla taas feministit kiistelivät nuorempien jälki- ja uusfeministien kanssa siitä, millainen merkitys alusvaatteilla on identiteetille ja naisten roolille yhteiskunnassa. Alusvaatteet alettiin nähdä myös ”erityisenä merkkinä naisellisista piirteistä”, vastaiskuna maskuliinisuudelle. (Amy-Chinn ym. 2006, 398; muutoksesta lisää ks. Jantzen 2006, 178.)

Nykytutkimuksen valossa alusvaatteisiin liitetäänkin hyvin moninaisia merkityksiä. Kuten edellä on käynyt ilmi, yhdistetään alusvaatteiden ostaminen ja käyttäminen usein seksuaalisuuteen (Jantzen ym. 2006, 196). Toisaalta alusvaatteisiin voidaan seksuaalisuuden lisäksi liittää myös ajatus aistillisuudesta (engl. sensuality), joka on hedonistista hyvinvointia, eikä välttämättä yhteydessä seksiin (Amy-Chinn ym. 2006, 383). Alusvaatteisiin liitetään feminiinisiä ja sensuelleja merkityksiä, ja niiden kulutus nähdään osana feminiinisen identiteetin muokkaamista (Amy-Chinn ym. 2006, 387, 397). Alusvaatteet ovat yksi väline identiteeteillä leikkimiseen (Jantzen ym. 2006, 178, 195) ja parhaimmillaan ne voivatkin tuoda itseluottamusta ja parantaa itsetuntoa (Amy-Chinn ym. 2006, 387; Jantzen ym. 2006, 179.)

Naisellisten alusvaatteiden käyttö ei kuitenkaan ole kaikille sallittua. Jantzenin ym. haastattelemien naisten mukaan ylipainoisten naisten ei ole sopivaa pukeutua naisellisiin ja aistikkaisiin alusvaatteisiin, koska heidän ulkonäkönsä pilaisi idean naisellisesta kauneudesta. (Jantzen ym. 2006, 191–192.) Alusvaatteilla onkin paljon symbolista arvoa ja niiden käyttöä säätelevät esimerkiksi ihmisten käsitykset siitä, mikä on sopivaa minkäkin ikäiselle tai kussakin elämäntilanteessa olevalle (Amy-Chinn ym. 2006, 389). ”Pätevä” nainen osaa valita kuhunkin tilanteeseen oikeat, esittelykelpoiset alusvaatteet, olivat ne sitten käytännölliset tai sensuellit. Tällainen nainen ei myöskään ikinä hairahdu esiintymään julkisesti liian käytännöllisissä tai halvan näköisissä alusvaatteissa. (Jantzen ym. 2006, 190.) Alusvaatteiden käyttö ei tässä valossa kuulostakaan enää niin vapauttavalta ja voimauttavalta, vai mitä?

Millaisiin alusvaatteisiin minulla on sitten oikeus näiden normien valossa pukeutua? Minulla tässä vartalossa elävänä nuorena naisena, tuoreena vaimona, tulevana luokanopettajana? Katsotaanko minun alusvaatevalintojani pahalla silmällä? Entä ollaanko me alusvaateprojektilaiset nyt sitten hairahdettu markkinoiden vietäviksi ja tekeekö valmistamiemme ”hepenien” (tässäkö suomenkielinen vastike lingerie:lle?) käyttö meistä pahojen markkinavoimien ja vääristyneen naiskuvan uhreja? Emme kai me vaan jatka omalta osaltamme naisten alistamista pukeutumalla vapaaehtoisesti seksuaalisuuttamme korostaviin vaatekappaleisiin, joihin puetut naiset on totuttu näkemään (seksi)objekteina? Emmehän me voi niin edes tehdä, koska seksuaalisuus ei kuulu opettajille (ks. Puustinen 2010)!

Haluan itse ajatella aiemminkin niin, että nämä valmistamamme alusvaatteet, lingerie:t, toimivat meillä naisellisuutemme korostajina ja itsetuntoa kohottavina vaatekappaleina. Pidän ajatuksesta nähdä alusvaatteet osana identiteettileikkiä. Eiväthän nämä luomuksemme ehkä arkialusvaatteiden kriteerejä täytä, mutta ”pyhäalusvaatteiden” kyllä. Toivottavasti blogitekstimme ja tieteelliset raapustuksemme innostavat myös muita valmistamaan ennakkoluulottomasti näitä pieniä vaatekappaleita arkeen tai juhlaan ja miksei myös tutkimaan niiden merkitystä ihmisten – ja erityisesti naisten – elämässä.

Lähteet:

Amy-Chinn, D., Jantzen, C. & Østergaard, P. 2006. Doing and meaning: Towards an integrated approach to the study of women’s relationship to underwear. Journal of Consumer Culture 2006 6, 379–401.

Jantzen, C., Østergaard, P. & Sucena Vieira, C. M. 2006. Becoming a ’woman to the backbone’: Lingerie consumption and the experience of feminine identity. Journal of Consumer Culture 2006 6, 177–202.

Puustinen, M. 2010. Moninaisuus ei mahdu kouluun. Opettaja-lehti 22.1.2010.


Kirjoittanut Katri A. 5.5.2014